Haavoittunut enkeli

Olipa kerran enkeli joka käveli kalliolla. Aurinko paistoi pienestä pilven raosta. Enkeli käveli ja keräsi kukkia. Hän käveli lähemmäksi kallion reunamaa. Hän näki kaksi poikaa jotka kävelivät läheisellä tiellä. Enkeli käveli vielä lähemmäksi reunaa. Hän kuuli kuin iso ukkonen jyrähti. Hän ajatteli että kyllä ukkonen loppuisi. Sitten ukkonen jyrähti taas ja enkeli horjahti kallion reunamalta alas. Pojat jotka kävelivät lähitiellä huomasivat enkelin jolta vuoti siivestä verta. Pojat nostivat enkelin paareille ja kävelivät pitkän matkan, mutta matkalla enkelin siivestä alkoi vuotamaan entistä enemmän verta lopulta enkeli pyörtyi ja noin viiden minuutin päästä enkeli kuoli. Pojat hautasivat enkelin läheiseen puistoon joka oli aivan metsän keskellä ja siellä oli myös aika synkkää. Seuraavana päiväna enkelin haudan suulla oli paljon ruusuja ja tulppaaneja pojat tiesivät, että eräs enkelin paras ystävä oli tuonut kukat haudalle. Pojat jättivät haudalle kynttilän jonka liekki paloi kauniisti sitten pojat lähtivät kotiinsa. Siitä lähtien enkeli haudalla ei oltu käyty.

Kirjoittanut: Mona Loukiainen